Lue

Mä en ihan todella tahdo loukata ketään mun sanoilla ja teoilla, mutta jos totta puhutaan, en mää sitä pelkää. Mä olen temperamenttinen, suutun helposti ja jos mulle puhutaan tavoilla, mistä en tykkää, mä vastan samalla mitalla takaisin. Mä kyl yritän aina parhaani ja oon oppinut paljon itsehillintää polulla, en oo todellakaan aina sanonut mitä ajattelen, vaikka olisin halunnut, ja se on mulle suuri saavutus. Mut on kuitenki todella helppo saada ärsyyntymään, enkä mää ihan todella vastaa siitä, mitä sillon sanon. Ja tiedän, ettei se oo hyvä juttu, mut tän temperamentin kanssa sitä on vaikee pyytää anteeks. Mä olen monet kerrat tapellut huutaen mulle tärkeille ihmisille. Ja ei, mä en todellakaan pyydä anteeks. Ainakaan ensimmäisenä. 

Ei ehkä maailman paras tyyppi ylläpitäjäks, mut tähän asti on mennyt ihan hyvin. Mutta kun vastassa on toinen temperamenttinen ihminen, mää en vaan lupaa olla kohtelias. Tällä hetkellä mä oon oikeasti niin jäätävän kyrsiintynyt kaikkeen, että en jaksa. Mä kyllä usein lepyn helposti, mutta enpä sitä oo vielä ainakaan tehnyt.

Miettikääpä vielä mun asemaa. Mitä mun tulee sietää? Missä välissä saan laittaa vastaan? Mitä saan tehdä? Jos joku ärsyttää mua, saanko erottaa sen? Enpä oikeestaan. Saanko sanoo pahasti? Enpä oikeestaan sitäkään sais tehdä. Mun kädet on ikäänkuin sidotut tässä tilanteessa, joten mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sulkea polku. Mää arvostaisin tosi paljon käytöstapoja kaikilta. Ja yhteishenkeä. Mitä suuremmaksi polku kasvaa, sitä enemmän kompromisseja täytyy tehdä. Voisitteko millään sen ymmärtää? Men todellakaan tiedä miten pitkään polku pysyy kiinni, ja olkoon niin. 

Ja kun joskus avaan, erotan samantien sen, joka tulee valittamaan siitä, kun joku ei mene hänen mielensä mukaan. Ihan totta, kukaan ei omista yhtäkään klaania. Eikun hetkinen, omistaapas. Minä nimittäin. Kiitos.

Ja btw, ette ymmäräkään kuinka vaikeeta mun on myöntää tää kaikki, mut ehkä parempi että tekin tiedätte. Tiedätte sen, että mää sanon takas. Ja jos se jotakuta ärsyttää, niin eroaminen on aina vaihtoehto. Mä toivon että joku muukin joskus osaa myöntää temperamenttinsa ja lopettaa ajoissa. Kelle puhun, se tietää kyllä.

vähän epäilyttää antaa teille chat, mutta menkööt nyt. Huomatkaa, että mä en tule chatissa pyörimään juurikaan, mutta te ainakin saatte puhua keskenänne. Haluan myös sanoa, etten todellakaan halua että rupette nöyristelemään mulle ja pyörimään mun jaloissa. Oon tosi pahoillani Arelile, en mä tarkottanut, mä oon syypää. Mä en etsi syypäitä mistään, mua ei vaan just nyt kiinnosta. En mä ole jumala, vaikka ylläpitäjä onkin. Lisäksi en kaipaa yhtäkään "voi kumpa polku aukeaisi"- kommenttia, sillä ne eivät ainakaan nopeuta polun aukeamista. Mä olen teidän kanssanne samanvertainen ihminen.